Niskalaukaus

Niin tuli aika tämän blogin päättymiselle. henkilökohtaisista syistä minulla ei ole vapaa-aikaa yhtä paljon kuin ennen joten pieni blogitoiminnan uudelleenjärjestely on paikallaan. Että saan pidettyä saman kirjoituksien ja kuvien laadun vaikka vapaa-aikani onkin vähäisempi niin tapahtuu 3 seuraavaa asiaa.

1. Tappajakasvit-blogi loppuu, yleisöä tälle blogille ei ole niin paljoa kuin englanninkieliselle blogille ja kahden kielen välillä pomppiminen vie kuitenkin suhteellisesti aikaa ja syö siten laatua molemmilta blogeiltani..
2. Vaikka Tappajakasvit päätyy niin alkuperäinen englanninkielinen blogini http://www.jigsawcarnivores.blogspot.fi/ jatkaa elämäänsä. Syyt tähän kyseisen blogin suurempi yleisö ja kansainvälisesti helpompi lähestyttävyys.
3. Kirjoituksia tulee kerran 2-3 kuukaudessa. Tämäkin sen takia että saan laadun säilytettyä vapaa-aikani kutistuttua..

Kiitos kaikille jotka luitte Tappajakasvit-blogia ja tutustukaa toki osoitteeseen http://www.jigsawcarnivores.blogspot.fi/

Keskikokoinen kuvapläjäys numero 1

Noniin, pitkästäaikaa saatte kunnon päivityksen, nyt kun kirjoittajalla on lomat lomailtu ja ankea arki kutsuu, eli kastelua, kuolleiden lehtien poistoa ja elämän murhehtimista.

Aloitellaanpa tämän blogin kuvallinen osuus lähikuvilla vesiherneiden kukista..

U. sandersonii, aika helppohoitoinen , mutta sain sen vasta nyt ensi kertaa kukkimaan. Jeij!

U. dichotoma, suhteellisen uusi kasvi kokoelmissani, mutta alkoi kukkimaan aika hyvin pelkästään terraariossa, mutta kukkavanan homeen takia piti siirtää ulos :(

U. uniflora yllätti minut kukkiensa koolla. Tälläkin kukalla oli kokoa reilu sentti kahteen aikaisempaan verrattuna.

Tässä on kokoelmani suurin salaisuus, wannabe highland terraario. Periaatteessa vain muovinen säilytysloota lattialla, mutta se riittää viileästä tykkääville kasveille. Suunnitelmissa on että ostan isomman terraarion lämpimän kasveille ja nykyisen "pääterraarion" laitan lattialle, jonkinlaisen vaneri ja pyörät tyyppisen viritelmän päälle. Ylärivissä siis D. venusta, G. roraimensis, U. asplundii and U. reniformis pienikasvuinen muoto. Keski-maa D. natalensis jolla vielä paikkadata, D. roraimensis, D. regia. Sokerina pohjalla D. felix, U, nephrophylla ja kuollut D. graomogolensis. D. graomogolensis oli vähän ex tempore hankinta ja se saapui silloin kun olin lomalla. vanhempani istuttivat kasvin kuten neuvoin mutta noh näin sitten kävi.

Utricularia asplundii menestyy toistaiseksi hyvin turve-hiekassa, mutta rahkasammalessa kasvaisi varmasti paremmin. Kannattaa googlata kasvin nimi, erityisen kauniit kukat. :)

D. natalensis kohteesta Inanda road, Waterfall, Kwa-Zulu, Natal, RSA ja D. kaiteurensis, vaikka kuvan nimessä lukee D. roraimensis. Ehkä olen vain vanha ja dementoitunut tai minulla on liikaa kasveja. :D

Drosera venusta kukkavanalla.

Vähän shokeeraavaa oli tulla kotiinkun Darlingtonia oli kuivattanut kaikki muut lehtensä ja isoimmassa lehdessäkin on purppuroita pilkkuja tyvessä. Noh jos se on hometta tai jotain sieniperäistä niin sai ainakin torjunta-ainetta niskaansa. Harmittaa kun uusin ja niin kauan ghaaveilemani kasvi menestyykin näin vaisusti. uutta kasvua toki on tulossa, mutta kerkeääkö kasvaa enää loppukesän aikana, sen saa nähdä.

Tässä kaikki kuvat jä pälpätykset tältä kertaa ja ensi viikolla luvassa lisää. Sitä ennen hyviä ilmoja ja nauttikaa lyhyestä suomen kesästä vielä kun kesä on. Meikä hyppää kohta järveen. Se on moro!

Lomareportti

Noniin, voisi alkaa tylsäksi ihmiseksi ja uudellenjulkaisemaan viimeisimmän englanninkieliseen blogiini kirjoittamastani tekstin.

En suinkaan ala vielä kirjoittamaan omista kasveistani, olen tylsä ihminen ja olen "kesälomalla" Alavudella, toisella puolella suomea kodistani katsottuna. Olipa sitten niin rauhallista että päätin lähteä pyöräilemään ja mitäs löysinkään pyöräillesäni, suon, jossa kasvaa suomen yleisintä kihokkilajia pyöreälehtikihokkia, eli Drosera rotundifolia:a. Pakko kirjoittaa jossain vaiheesta angstin täyttämä postaus latinankielisten lajinimien ihanuudesta.

Täällä tapahtuu selvästi rikoksia ötököiden olemassaoloa vastaan.

Kasveja kasvoi suolla ehkä satoja, eli kyseessä on suhteelisen pieni populaatio. Kasvit kasvavat rahkasammalen päällä, joka kasvaa suhteellisen tiiviinä, crocsit jalassa kulkiessa jalat vain nippa nappa kastuivat.

Tämä kyseinen suo vaikuttaa aika koskemattomalta, johtuen varmaan sen sijainnista (en kerro tarkkaa paikkaa jotta paikallinen 4H-kerho ei käy keräämässä niitä ja lähettämässä niitä sveitsiin, jossa niistä valmistetaan yskänlääkettä. In your face 4H! Vaikka ei minulla mitään 4H:ta vastaan organisaationa ole.) ja siitä että siellä ei kasva Gordon Ramsayn mainostama suomalainen hevosenruoka, lakka, hilla, suomuurain jne...

Kasvien geneettinen monimuotoisuus on kiitettävä näin pienelle populaatiolle. Suurin osa kasveista on arviolta 2-3 vuotta vanhoja ja kokoa noin 5 cm. Mitä oudointa oppikirjoissa nähtäviin pyöreälehtikihokkeihin verrattuna on että nämä kyseiset kasvit ovat 9 cm lehtiruusutteen halkaisijalta, sekä niiden lehdet kurottivat taivasta kohti, eivätkä vaan lötköttäneet lahnan lailla maassa.

Väritys oli kasveilla myös kauniin punertava. Monilla oli jo kukkavana ja kukinta alkaakin kasveilla varmasti pian, pitää katsoa jos viitsisi vierailla paikalla uudelleen, katsomassa miten kukinta sujuu, jolloin saisi varmaan paremman käsityksen populaatiosta.

Verrattuna muihin kihokkipopulaatioihin mitä olen nähnyt niin nämä ovat isokokoisimpia. Toisaalta olen nähnyt vain kolme populaatiota, tämän, yhden X-paikassa olevan, jossa kasvit ovat paljon pienempiä ja kasvavat aika erikoisessa paikassa, sekä lapissa, mutta siitä en muista juuri paljoa.

"Vääk!" tai miten kuovi sanookaan.

"Voi ei! Ihminen!"

Ja sitten piti käydä kuvaamassa lintujakin. Pelloilla liihottelikin uljas Numenius arquata eli isokuovi, suomen suurin kahlaajalintu.

Siinä kaikki toistaiseksi, mutta kun kotiudun niin kirjoitan teille enemmän kasveista, jotka omistan. Sen jälkeen kun omistamani Nepenthes 'Rebecca Soper'-kannukasvi kuoli niin jäi terraariooni suuri aukko, jonka yritän kesän tilauksissa saada täytettyä. Mutta tässä tuli siis tyoteutettua englanninkieliseen blogiini tulleen lukijatoiveen, nähdä kuinka lihansyöjäkasvit kasvaa suomessa. Jos sinulla on kommentteja, risuja, ruusuja, ehdotuksia tai toiveita kirjoitusteni aiheista niin jätä kommentti tai laita sähäriä osoitteeseen kihokki01[ät]gmail.com ja saa nähdä mitä tapahtuu.

Mutta kirjoittaja kuittaa ja suuntaa tekemään kesäisiä asioita. Lukemisiin!

Alkuperäistä tekstiä osoitteessa http://jigsawcarnivores.blogspot.fi/2013/06/holiday-report.html mukaillen.

Tervetuloa seuraamaan lihansyöjäkasveista kertovaa blogia

Tervetuloa lihansyöjäkasvien mielenkiintoiseen maailmaan. Oletko joskus nähnyt kukkakaupoissa myytäviä kärpäsloukkuja, vai oliko ensimmäinen näkemäsi lihansyöjäkasvi luonnossa oleva kihokki tai yökönlehti?

Pyöreälehtikihokkeja luonnossa Alavudella.

Lihansyöjäkasveja on monenlaisia, yhteensä 17 sukua. On Aldrovanda (vesikirppuloukut), Byblis (kihoruohot), Brocchinia, Catopsis, Cephalotus (australiankannukasvi), Darlingtonia (kobralilja/kaliforniantötterö), Dionaea (kärpäsloukku), Drosera (kihokit), Drosophyllum, Genlisea (merrakit), Heliamphora (aurinkoruukut), Nepenthes (kannukasvit), Philcoxia (brasilianratamot), Pinguicula (yökönlehdet), Sarracenia (tötterölehdet), Triphyophyllum, ja Utricularia (vesiherneet). 

Drosera omissa x puchella-kihokin kukka

Pinguicula primuliflora-yökönlehti

Lisäksi on kasvisukuja joiden lajit eivät täytä kaikkia lihansyöjäkasvin kriteereitä tai kasvia ei ole tutkittu tarpeeksi että mitään on voitu päätellä. Tällaisia sukuja ovat esimerkiksi Aracamunia, Ibicella, Passiflora, Proboscidea, Roridula (tahmakit) ja Styllidium (liipaisinkasvit).

Sarracenia psittacina-lajinen tötterölehti

Lihansyöjäkasvien kasvattaminen on suomessa ollut jo pitkän aikaa pienen piirin touhua, mutta toivottavasti tämä blogi rohkaisee enemmän ihmisiä kokeilemaan näiden kasvien kasvattamista.