Lomareportti

Noniin, voisi alkaa tylsäksi ihmiseksi ja uudellenjulkaisemaan viimeisimmän englanninkieliseen blogiini kirjoittamastani tekstin.

En suinkaan ala vielä kirjoittamaan omista kasveistani, olen tylsä ihminen ja olen "kesälomalla" Alavudella, toisella puolella suomea kodistani katsottuna. Olipa sitten niin rauhallista että päätin lähteä pyöräilemään ja mitäs löysinkään pyöräillesäni, suon, jossa kasvaa suomen yleisintä kihokkilajia pyöreälehtikihokkia, eli Drosera rotundifolia:a. Pakko kirjoittaa jossain vaiheesta angstin täyttämä postaus latinankielisten lajinimien ihanuudesta.

Täällä tapahtuu selvästi rikoksia ötököiden olemassaoloa vastaan.

Kasveja kasvoi suolla ehkä satoja, eli kyseessä on suhteelisen pieni populaatio. Kasvit kasvavat rahkasammalen päällä, joka kasvaa suhteellisen tiiviinä, crocsit jalassa kulkiessa jalat vain nippa nappa kastuivat.

Tämä kyseinen suo vaikuttaa aika koskemattomalta, johtuen varmaan sen sijainnista (en kerro tarkkaa paikkaa jotta paikallinen 4H-kerho ei käy keräämässä niitä ja lähettämässä niitä sveitsiin, jossa niistä valmistetaan yskänlääkettä. In your face 4H! Vaikka ei minulla mitään 4H:ta vastaan organisaationa ole.) ja siitä että siellä ei kasva Gordon Ramsayn mainostama suomalainen hevosenruoka, lakka, hilla, suomuurain jne...

Kasvien geneettinen monimuotoisuus on kiitettävä näin pienelle populaatiolle. Suurin osa kasveista on arviolta 2-3 vuotta vanhoja ja kokoa noin 5 cm. Mitä oudointa oppikirjoissa nähtäviin pyöreälehtikihokkeihin verrattuna on että nämä kyseiset kasvit ovat 9 cm lehtiruusutteen halkaisijalta, sekä niiden lehdet kurottivat taivasta kohti, eivätkä vaan lötköttäneet lahnan lailla maassa.

Väritys oli kasveilla myös kauniin punertava. Monilla oli jo kukkavana ja kukinta alkaakin kasveilla varmasti pian, pitää katsoa jos viitsisi vierailla paikalla uudelleen, katsomassa miten kukinta sujuu, jolloin saisi varmaan paremman käsityksen populaatiosta.

Verrattuna muihin kihokkipopulaatioihin mitä olen nähnyt niin nämä ovat isokokoisimpia. Toisaalta olen nähnyt vain kolme populaatiota, tämän, yhden X-paikassa olevan, jossa kasvit ovat paljon pienempiä ja kasvavat aika erikoisessa paikassa, sekä lapissa, mutta siitä en muista juuri paljoa.

"Vääk!" tai miten kuovi sanookaan.

"Voi ei! Ihminen!"

Ja sitten piti käydä kuvaamassa lintujakin. Pelloilla liihottelikin uljas Numenius arquata eli isokuovi, suomen suurin kahlaajalintu.

Siinä kaikki toistaiseksi, mutta kun kotiudun niin kirjoitan teille enemmän kasveista, jotka omistan. Sen jälkeen kun omistamani Nepenthes 'Rebecca Soper'-kannukasvi kuoli niin jäi terraariooni suuri aukko, jonka yritän kesän tilauksissa saada täytettyä. Mutta tässä tuli siis tyoteutettua englanninkieliseen blogiini tulleen lukijatoiveen, nähdä kuinka lihansyöjäkasvit kasvaa suomessa. Jos sinulla on kommentteja, risuja, ruusuja, ehdotuksia tai toiveita kirjoitusteni aiheista niin jätä kommentti tai laita sähäriä osoitteeseen kihokki01[ät]gmail.com ja saa nähdä mitä tapahtuu.

Mutta kirjoittaja kuittaa ja suuntaa tekemään kesäisiä asioita. Lukemisiin!

Alkuperäistä tekstiä osoitteessa http://jigsawcarnivores.blogspot.fi/2013/06/holiday-report.html mukaillen.